Harrastamme
ranskalaisen paimenkoiran, beauceronin, kasvatusta pienessä
mittakaavassa. Tärkeimpinä kriteereinä pidämme luonnetta ja
käyttöominaisuuksia, ulkomuotoa kuitenkaan unohtamatta.
Beauceron
on yksi monipuolisimmista harrastuskoirista ; oli sää mikä tahansa,
rinnalla on aina valmis ja iloinen palveluskoira. Lenkkiseuraksi
siitä on vaikka hevosille.
Beauceronin rotumääritemä.
Koiristamme
vanhin on beauceronnarttu Punasukan Japette. "Bette" . Ensimmäinen beauceron oli
Punasukan Inez.
Inez
oli kaikkien rakastama ja ilmiömäinen hakukoira. Mikään este ei ollut
ylitsepääsemätön, kun tiesi, että ihminen löytyy jostain piilosta.
Saalisvietti ja taistelutahto olivat tällä koiralla mahtavat.
Betellä
taas löytyy enemmän suojelutaipumusta ja myös saalisviettiä.
Taistelutahtoa on myös ja yksi kaikkein tärkeimmistä ominaisuuksista
löytyy kummastakin - ja se on rohkeus.
Kaikki
koirat ovat olleet lapsille mitä parhaimpia ystäviä. Paimennusvaistokin
löytyy aivan pinnan alta. Emme ole vaan viitsineet pahemmin herätellä
niitä vaistoja, kun naapurissamme asusteli lammaslauma...
Keväällä
2001 koiramäärämme lisääntyi pienellä mukavalla neidolla Ranskasta, Mme
Moreaun kasvatilla, Sirene de la Noe du Jardin :illa, "Siirillä"
Koiralaumaan
kuului aiemmin musta dobermann-uros A'Dreams Pablo. Sittemmin
samasta kennelistä hankittiin ruskea uros nimeltään A'Dreams Quijote.
"Remu" oli aivan mahtavan luonteinen
koira.
Ja sitten viimeisenä pieni ja
pippurinen Nekku – Hennan silmäterä!
